Olen aina pitänyt yrittäjyyttä siistinä juttuna. Perustin ensimmäisen yritykseni vuonna 2014, kun teroitin jääkiekkojoukkueemme luistimia. Monet kavereistani pelasivat myös, mutta kukaan ei osannut teroittaa luistimia harjoitusten aikana. Ostin teroittimen, perustin toiminimen ja aloitin ensimmäisen yritykseni.
Vuonna 2016 kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen ajattelin seuraavaa askelta. Suurin pelkoni oli joutua toimistotyöhön ilman todellista työtä ja tuijottaa kelloa tuntien täyttämiseksi. Lisäksi halusin, että työni olisi mielekästä: halusin tehdä töitä sen eteen, että maailmasta tulisi jollain tapaa parempi paikka. Erityinen toiveeni oli, että yritykseni tekisi maailmasta paremman paikan ratkaisemalla ympäristöongelman. Mitä suuremmaksi yritys kasvaisi, sitä paremmin ympäristö voisi.
On helppo olla jälkiviisas, mutta olen kaiken kaikkiaan kuitenkin iloinen Särvinin tarinasta ja alun menestyksestä. En missään vaiheessa toiminut omia arvojani vastaan ja tunnen olevani parempi yrittäjä, työntekijä ja ystävä kaiken kokemani jälkeen.
Suomen luonto tuottaa vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja särkikalaa. Vaikka tämä määrä kalastettaisiin tämän vuoden aikana, olisi mahdollista kalastaa sama määrä uudelleen seuraavana vuonna. Samalla niiden kalastus auttaa ehkäisemään rehevöitymistä ja ilmastonmuutosta. Toisin sanoen, mitä enemmän niitä kalastetaan (jopa kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa), sitä parempi ympäristölle. Tässä meillä on ympäristöystävällinen proteiinilähde, jonka kalastus on vain hyväksi ympäristölle. Mitä muuta voisin tehdä tämän tiedon kanssa, kuin luoda jotain uutta sen ympärille.
Syksyllä 2019 lanseerasin maailman ensimmäisen kalajauhelihan nimeltä SÄRVIN kaikkiin S -ryhmän myymälöihin: lähes tuhanteen myymälään. Se oli menestystarina ja sai paljon positiivista palautetta ja julkisuutta. Myimme yli 10 000 pakettia Särviniä viikossa. Tällä oli jo ekologisesti vaikutusta, mutta se näkyi myös mukavasti liikevaihdossa.
Elintarvikealalla on kuitenkin vaikeaa olla pienyrittäjä. Särkifood Oy:lla on yleensä ollut pelkästään yksi työntekijä, eli minä. Ennen ajattelin että tämä olisi paras tapa yrittää, mutta luulo osottautui vääräksi.
Isot ruokakauppaketjut kohtelivat minua hyvin, mutta oli selvää, että ketjut olivat tottuneet työskentelemään isojen organisaatioiden kanssa. Pienyrittäjä ulkoistin kaiken tuotantoni, joka johti siihen että minun oli jatkuvasti neuvoteltava sekä asiakkaideni että oman tuotantoni kanssa. Se oli henkisesti raskasta yksin. Yhtäkkiä tuotannosta vastaava alihankkijamme meni konkurssiin. Yllättäen tuotteellamme ei ollut valmistajaa ja tuotanto keskeytettiin yli puoleksi vuodeksi. Palautimme tuotteen sen jälkeen kauppoihin, mutta momentum oli kadonnut eivätkä asiakkaat ostaneet tuotetta enää samalla tahdilla kuin aikaisemmin. Se johti siihen, että Särvin poistettiin kaupoista huhtikuussa 2021.
Ei ole olemassa yhtä tapaa menestyä. Jokainen yrittäjä määrittelee itse oman menestyksensä.
Jälkikäteen olen ajatellut, että yksin tekeminen ja kaiken vastuun ottaminen yksin oli minulle liikaa. Vaikka sain yksin tehdä vapaasti mitä tahansa, vaikeissa hetkissä tiimistä olisi ollut iso apu. Myös kalan vaihtaminen johonkin tutumpaan olisi voinut vaikuttaa tuotteen myyntiin ja kiinnostukseen. Ehkä minun olisi pitänyt myös löytää osaava sijoittaja tuekseni silloin kuin asiat etenivät kovaa. On helppo olla jälkiviisas, mutta olen kaiken kaikkiaan kuitenkin iloinen Särvinin tarinasta ja alun menestyksestä. En missään vaiheessa toiminut omia arvojani vastaan ja tunnen olevani parempi yrittäjä, työntekijä ja ystävä kaiken kokemani jälkeen.
Mielestäni menestyksestä ei ole yhtä ajatusta. Jokainen yrittäjä määrittelee oman menestyksensä. Joillekin se tarkoittaa paljon rahaa. Toisille se tarkoittaa sitä, että voi elättää perheensä. Minulle menestys tarkoitti, että pystyin rakentamaan jotain omaa ja viemään sen markkinoille. On mahtavin tunne nähdä yrityksesi menestyvän ja tuotteesi päätyvän asiakkaiden käsiin.
Vaikka Särkifood epäonnistui ja liikevaihto tyrehtyi, onnistuin välttämään pahimmat henkilökohtaiset iskut. Minulla ei ole velkaa enkä palanut loppuun. Epäonnistuminen tuntuu kuitenkin pahalta, melkein pahemmalta kuin osasin edes odottaa. En osannut ennakoida, kuinka isosti epäonnustuminen kolahtaa omaan itsetuntoon.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että jotain uutta voisi alkaa kehittelemään.
Teen edelleen töitä itsetuntoni ja mieleni kanssa kaikena tapahtuneen jäljiltä. Ensimmäisen kuukauden ajan kielsin epäonnistumisen, enkä osannut sanoittaa muille ihmisille omia pettymyksen tunteitani. Mutta sisäisesti minusta tuntui pahalta.
Aloin päästä pikkuhiljaa yli Särkifoodin epäonnistumisesta, kun annoin itselleni luvan tuntea negatiivisia tunteita. Tunteiden läpikäyminen on tärkeää, jotta epäonnistumisesta pääsee yli ja eteenpäin. Lupasin prosessin aikana itselleni myös sen, etten tee nopeita päätöksiä seuraavasta projektistani ennen kuin olen käynyt omat tunteeni ja fiilikseni läpi kunnolla.
On ollut jännittävää (mutta myös pelottavaa) ajatella tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia; uusia yrityksiä, omia ideoita, potentiaalisia työpaikkoja. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että jotain uutta voisi alkaa kehittelemään.
Olen myös laskenut rimaa siinä mielessä, että seuraavan hankkeeni ei tarvitse täyttää kaikkia toiveitani yhdellä kertaa. Ehkä seuraava yritykseni voisi olla hieman vähemmän kunnianhimoinen, jotta saisin takaisin itsetuntoni ja tekemisen meininkini. Ja se sitä seuraava yritys voisi sitten olla taas koko maailman muuttava juttu.
Tutustu lisää Särkifoodiin osoitteessa sarkifood.fi.
