Dagsmark on neljäs koiriin liittyvä yritykseni. Kaikki alkoi harrastuksesta ja intohimostani koiriin. Aloin sivutoimiseksi yrittäjäksi ensimmäisen kerran 2005 koulutettuani koiria ensin yhdistystoiminnan kautta. Ajattelin, että miksi en perustaisi omaa koirakoulua. Myöhemmin urani korkeakoulumaailmassa tutkijana ja opettajana jäi taka-alalle ja siirryin kokopäiväyrittäjäksi.
Dagsmark perustettiin vuonna 2016 viiden hengen voimin selkeään tarpeeseen: Suomesta puuttui kotimaisen koiranruoan tuottaja, vaikka kotimaisen ruoan boomi oli jo elintarvikepuolella valloillaan. Löytyi markkinarako, ajoitus oli hyvä ja minun oli luontaista lähteä mukaan – olihan kyse koirista.
Yrittäminen on kasvuprosessi myös itse yrittäjälle. Siinä joutuu kohtaamaan pelkonsa samalla, kun tavoittelee unelmiaan.
Kasvuyrityksissä alkuvuodet ovat usein jatkuvaa kassakriisiä. On varauduttava siihen, että kaikkeen menee enemmän aikaa ja rahaa, kuin oli kuvitellut. Kun tehdään isoja asioita ja kasvetaan nopeasti, tulipaloja tulee ratkottavaksi vähän väliä, eikä polkua voi ennakoida täysin etukäteen. Tietyt suunnitelmat tulee olla ja alaa täytyy ymmärtää, mutta ilman hullua rohkeutta ei synny mitään uutta! Kasvuyrityksessä kasvu on itseisarvo, mutta toisentyyppisissä yrityksissä sitä ei välttämättä edes tavoitella.
Yrittäjän vapaus ja mahdollisuudet toteuttaa omia unelmia ovat houkutelleet minut yrittäjäksi. Yrittäminen on kasvuprosessi myös itse yrittäjälle. Siinä joutuu kohtaamaan pelkonsa samalla, kun tavoittelee unelmiaan. Monella on nuorena vielä hyvin vähän kokemusta, ja stressi ja paineet saattavat nousta kohtuuttomiksi. Suosittelen jokaiselle mentoria, joka ymmärtää kyseistä bisnestä, toimii selkänojana ja jolle voi purkaa paineita. Henkiseen hyvinvointiin on syytä satsata, kattilat kiehuvat muuten helposti yli.
Vaikka oma yritys on tärkeä, siihen ei pidä rakastua.
Vaikka oma yritys on tärkeä, siihen ei pidä rakastua. Pitää osata luopua oikeassa kohtaa, jos homma ei lennäkään, myöntää tosiasiat ja mennä eteenpäin yhtä kokemusta rikkaampana. Kysyn välillä itseltäni: Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Voi menettää sen oman haaveen yrityksestä, mutta elämä ei siihen lopu. Tärkeintä on, että yrittää, moni ei rohkene tehdä sitäkään.
